The Hunger Games on mielestäni yksi harvoja onnistuneita kirjasta-elokuvaksi -onnistumisia. Tietenkin elokuvantekijät ovat joutuneet karsimaan kirjan tapahtumia elokuvasta, mutta valmista tulosta katsoessa en pysty keksimään mitä olisin jäänyt kaipaamaan... no tottakai pientä kritiikkiä löytyy silti.
Tulevaisuuden Amerikka on mainitsemattomien mullistusten jälkeen jakautunut kahteentoista sektoriin, jotka ruokkivat ja ylläpitävät Capitol -pääkaupungin yltäkylläistä elämämäntyyliä. Vuosittain järjestettävä Hunger Games -kilpailu on rangaistus vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta sektorien kansannoususta, mutta myös raakaa viihdykettä Capitolin kansalaisille. Jokaisesta sektorista valitaan nuori tyttö ja poika edustamaan aluettaan ja taistelemaan kuolemaan saakka kaikkien aikojen sairaimmassa tosi-tv ohjelmassa. Vain yksi voi voittaa Hunger Gamesin.
Katniss Everdeen (
Jennifer Lawrence) asettuu vapaaehtoisesti oman sektorinsa tribuutiksi pelastaen pikkusisarensa, jonka kohdalle arpa oli ensin osunut. Tämä kohtaus oli erittäin koskettava (lue: itkin kuin pieni vauva) ja elokuvan onnistuneimpia kohtauksia. Katniss matkaa toisen tribuutin, Peeta Mellarkin (
Josh Hutcherson) kanssa Capitoliin, joka on kurjiin oloihin tottuneille nuorille kuin toinen planeetta. Apunaan näillä on Haymitch (
Woody Harrelson), aiempi Hunger Games -pelin voittaja, joka yrittää hukuttaa menneet kauheudet juomalasiinsa ja stailisti Cinna (
Lenny Kravitz), jonka työnä on tehdä tribuuteista unohtumattomia.
Capitolin yltäkylläisyys muuttuu äkisti kauhujen areenaksi, jossa tribuutit jakautuvat kahteen kastiin: verenhimoisiin ura-tribuutteihin, jotka ovat koko ikänsä harjoitelleet peliä varten ja nuorukaisiin, jotka yrittävät vain säilyä hengissä. Ohjaaja Gary Rossin ohjauksessa elokuvan väkivaltaa ei vältellä, mutta sillä ei myöskään mässäillä. Olin itse todella tyytyväinen tästä ratkaisusta, sillä Suzanne Collinsin kirjassa väkivalta oli paljon graafisempaa, mutta on myös tärkeää tarinan kannalta, ettei tapahtumia yritetä siloitella liiaksi.
Suurin kritiikkini koskee tapahtumia areenassa, jossa elokuva muuttuu draamasta toimintaelokuvaksi Tärkeät ja tunteikkaat kohtaukset hoputetaan lävitse ennätysvauhtia, kuten Ruen, toisen tribuutin (
Amandla Stenberg) ja Katnissin ystävyys, joka kirjassa oli koskettava ja kaunisti kehitelty, jää elokuvassa kovin pinnalliseksi eikä luo samanlaista emotionaalista latausta. Myös useat taistelukohtauksista tuntuvat sekavilta ja viimeinen taistelukohtaus Runsaudensarvella oli melkoinen antikliimaksi.
Lawrence on täydellinen Katniss ja myös kirjahahmoaan helpommin samaistuttava. Hutchenson Peetan roolissa on ihan ok, mutta en voi olla vertaamatta häntä suloiseen koiranpentuun, joka palvoo Katnissia, varsinkin Areenalla tapahtuvissa kohtauksissa. Kirjassa "kolmiodraaman" kolmas pyörä, Katnissin paras ystävä Gale (
Liam Hemsworth) jää täysin pintapuoliseksi hahmoksi. Woody Harrelsonin Haymitch oli täysin toisenlainen kuin olin hänet kuvitellut kirjaa lukiessani, mutta Harrelson teki hahmostaan täysin omanlaisensa ja se toimii.
Stanley Tucci Nälkäpelien juontajana oli herkullinen. Jostakin syystä kovaa kritiikkiä kirjan fanien(?) keskuudessa saanut
Lenny Kravitz Cinnan roolissa oli erittäin miellyttävä yllätys! Surullista on, että kritiikki ei koskenut sitä, että muusikko oli valittu rakastetun sivuhahmon rooliin, vaan kyse oli pääasiassa ihon väristä. Todella surullista.
No oliko elokuva kaiken hypetyksen ja odotuksen arvoinen? No oli (lähes)!
